3.1 LÄNSISUOMALAISTYYPPISEN PUKUALUEEN ESILIINA

Vanhimmat esiliinat olivat lyhyitä, kapeahkoja, valkeita pellavaesiliinoja. 1700-luvun alkupuolella Länsi-Suomessa alettiin käyttää valkoisten esiliinojen lisäksi pystyraitaisia kotikutoisia puuvilla ja pellavaesiliinoja, joiden raidat olivat yleensä punaista tai sinistä kuderipsiä (ripsi=kankaan sidos, jossa toinen lankajärjestelmä peittää toisen). 1700-luvulla olivat yleisiä myös arvossa pidetyt ostokankaat, mm. kuviollinen karttuuni eli tiivis painettu palttinasidoksinen pellava- tai puuvillakangas, ohut valkoinen kuvioonkudottu kangas sekä silkki ja villa. Erityisen suosittua oli tummansininen tai vihreä vahapintainen raski (kiiltäväksi vahattu kaksi- tai neliniitinen yksivärinen karkeahko villakangas). 1800-luvulla esiliinojen helmoihin alettiin kutoa värillisiä poikkiraitoja ja valkeat esiliinatkin yleistyivät uudelleen. Esiliinat levenivät ja pitenivät 1800-luvun taitteessa ja yleiseksi tavaksi tuli, että esiliinan tuli olla kämmenen leveyden verran hametta lyhyempi.

Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa esiliina sidottiin pitkillä "kaatinauhoilla" niin, että koristeelliset nauhat jäivät näkyvästi roikkumaan eteen tai sivulle.

3.2 KARJALAISTYYPPISEN PUKUALUEEN ESILIINA

Karjalaiset esiliinat olivat koristeellisia, poikkiraitaisia, länsisuomalaisia hiukan kapeampia ja lyhyempiä. Esiliinoja koristivat upeat värikirjonnat, revinnäiset, nyytinkipitsit sekä kudotut värilliset ripsiraidat.

Karjalaisilla naisilla oli erikseen talvi- ja kesäesiliinat. Talviesiliinat olivat värikkäitä ja runsaasti koristeltuja. Samaan esiliinaan ommeltiin eri työtavoilla tehtyjä raitoja sekä ostokankaita. Yleisiä olivat ristipistokirjonnat, verkakaitaleet, kullanväriset kaluunanauhat ja helmassa eriväriset silkkitilkut "hapsuina". Esiliina puettiin yleensä pujottamalla kapea palmikoitu vyötärönauha yläreunan paltteeseen. Nauha sidottiin taakse liivin alle.

3.3 SIVEYDEN SUOJA

Hullu huivisa paekkoo, varsin viisas ee vyöliinaasakkaan, Kiuruvesi

Esiliina oli kunniallisuuden vertauskuva. Se varjeli kantajaansa pahalta silmältä. Uskomuksen mukaan kuka tahansa saattoi katsoa toista pahalla silmällä. Seurauksena saattoi olla pilaantunut leipätaikina, epäonnistunut kosiomatka tai sairaus. Varsinaissuomalaiset ja pohjalaiset uskoivat esiliinattoman naisen olevan suojaton miehen lähentely-yrityksiä vastaan. Mm. Etelä-Pohjanmaalla esiliinattomat naiset olivat saaneet aviottomia lapsia ja sama kohtalo odotti esiliinan paikkaajan tytärtä. Nousiaisissa paikattua esiliinaa kantavan vaimon mies joutui muiden naisten houkuttelemaksi. Hattulassa esiliinaton nainen ei saanut todistaa käräjillä.

Esiliina yhdistettiin hedelmällisyyden suojeluun ja etenkin raskaana olevien naisten tuli yölläkin käyttää esiliinaa. Se suojasi paitsi itse naista pahoilta hengiltä, myös muita hänen vahingolliselta vaikutukseltaan. Vanhaa esiliinaa ei saanut paikata vaan se piti hävittää mieluiten polttamalla. 

Paluu